Spröde Sporthorses

"Du riechst so gut, Ich geh dir hinterher.." kiinteistövälittäjä saapui hyräillen hakemaan minua katsomaan tulevaa tallirakennusta, jonka ajattelin ostaa, ja joka olisi sopiva rakkaille hevosilleni. Rakaistuin ensimmäisekseni tallipihaan sen nähdessäni, mukulakivet toivat tunnelmaa, ja maisemat olivat kauniita, tottakai koska oltiin Münchenin rajaseuduilla. Tallirakennus oli vihreä ja avonainen paikka, jossa hevoset kurkistelivat tuloamme. "Willkommen" kuului jostain tallin peränurkilta, sieltä saapui tilan omistaja Christian Lorenz möreine äänineen. Christian näytti minulle hieman paikkoja, ja taloa johon muutan asumaan sisältä. Minun ei edes tarvinnut miettiä kahtakertaa, kaupat tuli tehtyä.

Kiinteistövälittjän kurvatessa takaisin Müncheniin ja Christianin pakattua tavaransa ja lähdettyä, minä rupesin järjestämään hevosilleni kuljetusta, tilasin rehut ja purut, korjailin karsinoiden sanaroita ja ovia, jotteivat vain kullannuppuni satu karkaamaan. Muutaman päivän päästä Christianin kaikki hevoset olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen, herättyäni kauniiseen aamuun. Ulkooveen oli kiinnitetty lappu, jossa minulle sanottiin, että voin tuoda vihdoin ja viimein omat kullannuppuni Spröden tilalle. Aloin ahertamaan täyttämällä karsinoita, muuttamalla nimilappuja ja laittamaan laitumet kuntoon. Vihdoin ja viimein ne saapuivat! Olin aivan tohkeissani, minua ei saanut taluttajien tieltä millään, sillä halusin viedä ne itse omiin karsinoihinsa totuttelemaan uuteen ympäristöön.

Viimeisen rekan lähdettyä, minä huokaisin syvään, sillä oli tullut jo ilta, ja maisemat näyttivät kauniilta. Päätin tuolloin, ettei meitä saa kukaan täältä lähtemään. Hevosen hirnunta herätti minut ajatuksistani, ja muistin että oli iltaruokinnan aika. Annoin hevosille iltaruokansa ja lampsin itse kotiini nukkumaan. Mikään ei voita tätä elämää!

namusetä, @